Syksyä ja vaaleja

Syksy on taas auttamattomasti täällä. Ja mielenkiintoinen syksy onkin luvassa! Olen itse SDP:n kunnallisvaaliehdokkaana Viitasaarella. Vaalityö on lähtenyt hyvin käyntiin; Viitasaarella ovat vierailleet jo kesän aikana sekä SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen että SDP:n toinen varapuheenjohtaja ja Demarinaisten puheenjohtaja Maria Guzenina-Richardson. Molemmat naiset ovat mielestäni valovoimaisia poliitikkoja ja taitavia esiintyjiä. Ensi sunnuntaina avaamme vaalikahvilamme Viitasaaren torin laidalle. Tervetuloa tutustumaan ja keskustelemaan ehdokkaidemme kanssa!

Viime viikonloppuna olin Ylöjärvellä Demarinuorten ”Tulevaisuuden tekijät”-koulutuksessa. Koulutusviikonlopun teemana oli esiintyminen ja media. Saimme harjoitella Pasi Salmikallion johdolla televisiohaastattelussa esiintymistä ja Maria Guzenina-Richardsonin johdolla radiohaastatteluja. Oli todella mielenkiintoista ja hyödyllistä harjoitella haastattelutilanteita oikeiden kameroiden ja radiolaitteiden kanssa. Meiltä kysyttiin tarkoituksella kinkkisiä kysymyksiä politiikasta ja kunnallisvaaleista, jotta saimme harjoitella mahdollisimman haastavia haastattelutilanteita. Yleisesti ottaen ihmiset selvisivät jännittävistä tilanteista todella hyvin. Oli hienoa huomata, miten älykkäitä, tiedostavia, asioista perillä olevia, nuoria ihmisiä meidän liikkeessämme on mukana!

Maria Guzenina-Richardson puhui meille myös arvoista ja siitä, että itselle tärkeät asiat täytyy joka hetki pitää kirkkaana mielessä, ja niitä on jatkuvasti tuotava esille. Maria puhui myös siitä, miten kaikki asiat vaikuttavat kaikkeen. Ihmiskunta on kokonaisuus. Ja se, että joku heikompiosainen kärsii, vaikuttaa myös kaikkiin muihin. Maria siteerasi 1600-luvulla elänyttä runoilijaa, John Donnea:

”Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsessään, jokainen on palanen mannermaata, kokonaisuuden osa: jos meri huuhtaisee mukaansa maakimpaleen, niin Eurooppa pienenee vastaavasti, samoin pienenee niemimaa ja myös maatila, joka kuuluu sinun ystävillesi tai sinulle itsellesi; jokaisen ihmisen kuolema vähentää minua, sillä minä sisällyn ihmiskuntaan; äläkä sen vuoksi konsanaan lähetä kysymään kenelle kellot soivat; ne soivat sinulle”

Tässä hyvin filosofisessa runossa on minun mielestäni tavoitettu jotain hyvin olennaista yhteiskuntapolitiikasta. Enkä yhtään ihmettele, miksi Maria sitä mielellään siteeraa…=) Yhteiskunta on kokonaisuus, jonka kaikki osaset vaikuttavat toisiinsa. Yhteiskunnan arvo mitataan mielestäni sillä, miten se kohtelee heikompiosaisia jäseniään. Kaikista ihmisistä täytyy pitää huolta paitsi siksi, että se on moraalista ja inhimillistä, myös aidosti meidän kaikkien etu. Emmehän me halua toimillamme luoda yhteiskuntaa, jossa kärjistyneet tuloerot saavat aikaan rikollisuutta, väkivaltaa, turhautumista, toivottomuutta ja epäinhimillistä elämää. Epävakaa yhteiskuntajärjestys ei ole kenenkään hyväksi.

Eilen saimme taas hirvittävällä tavalla huomata, millaisia seurauksia ihmisten pahoinvoinnilla voi olla. Kauhajoen koulusurmatragedia jättää sanattomaksi. Vasta oltiin pääsemässä ylitse Jokelan tapauksesta, ja samanlainen nuorisomme pahoinvoinnista kertova tapaus oli myös Keravan koulutytön surma. Aina jaksetaan puhua talouskasvusta ja kilpailukyvystä, jotka "luovat hyvinvointia kaikille". Mutta mielestäni voitaisiin välillä puhua siitä, että esimerkiksi työn tuottavuuden kasvusta huolimatta, perheillä tuntuu olevan yhä vähemmän yhteistä aikaa, vanhemmat eivät jaksa keskittyä olemaan lapsillensa läsnä raskaiden ja stressaavien työpäivien jälkeen, yhä nuoremmat lapset kärsivät masennuksesta ja itsemurha-ajatuksista. Suomi on vauraampi, kuin koskaan ja samaan aikaan suomalaiset lapset voivat huonommin, kuin koskaan. Sitä sietää miettiä. Ei sovi kuitenkaan vaipua epätoivoon, vaan ongelmat täytyy tiedostaa ja pohtia sitten ratkaisuja niihin. Esimerkiksi hyvä ratkaisu on äänestää kunnallisvaaleissa ehdokasta, joka on kiinnostunut tällaisista ongelmista!Kuten esimerkiksi minä! =)