lauantai 14. marraskuuta 2009

Kansainvälistä solidaarisuutta naisten kesken?

Joudun nykyään työni puitteissa melko usein käymään keskustelua siitä, kuinka kehitysmaalaiset naiset elävät valtavan paljon alistetummissa olosuhteissa, kuin länsimaalaiset kanssasisarensa, ja miksi näin on. Lisäksi puhun paljon siitä, miten naisten alistettu asema hidastaa yhteiskunnan nousua ja kehitystä. Suurin osa maailman naisista ei ole vapaita päättämään ruumiistaan ja omasta elämästään, edes pieniltä osin. On selvää, että maailman alistetuimmat naiset myös lisääntyvät paljon suuremmalla volyymilla, kuin naiset, jotka elävät vapaammissa olosuhteissa. Kehitysmaalaisilla naisilla ei yleensä ole vaihtoehtoa. Koulutus on maailman tehokkain ehkäisykeino. Koulutetut naiset avioituvat myöhemmin ja saavat vähemmän lapsia, kuin kouluttamattomat. Kehitysmaissa tämä olisi aivan ehdottoman tärkeää sekä naisten että lasten kannalta. Lasten elämän lähtökohdat ovat paremmat, jos äiti ei ole kohtuuttoman nuori. Lisäksi kehitysmaissa on havaittu, että koulua käyneet tytöt ovat terveempiä ja synnyttävät aikanaan terveempiä lapsia, kuin koulua käymättömät. Tämä johtuu pääosin siitä, että, että viimeistään koulussa lasten terveyteen ja rokotuksiin kiinnitetään huomiota, ja koulua käymättömät lapset jäävät helposti myös terveydenhuollon ulkopuolelle.

Äitiysterveydenhuoltoon liittyvä kuilu on suurin mahdollinen terveyskuilu länsimaiden ja kehitysmaiden välillä. Kehitysmaassa synnyttävä nainen kuolee 300 kertaa todennäköisemmin synnytykseen, kuin länsimaassa synnyttävä. Joidenkin tutkijoiden arvion mukaan kehitysmaissa eletään tällä hetkellä äitien ja vastasyntyneiden hoidon suhteen, kuin Suomessa elettiin 1700-luvulla. Tähän asiantilaan vaikuttavat monet seikat; hygienian taso on huono, äidit eivät pääse tapaamaan hoitohenkilökuntaa joko ollenkaan tai sitten isät hoitavat hoitohenkilökunnan tapaamisen itse, koska naisilla ei ole siihen oikeutta, se on miesten asia. Lisäksi raskautta ja synnytystä vaikeuttavat erityisesti Afrikassa ja Aasiassa naisten ympärileikkaukset. Ympärileikkaukset aiheuttavat usein paljon arpikudosta, joka vaikeuttaa synnytystä, ja usein ympärileikkauksen yhteydessä naiset ommellaan umpeen, mikä aiheuttaa paljon hengenvaarallisia tulehduksia ja myös vaikeuttaa osaltaan synnytystä. Käytännössä hyvin suuri osa kehitysmaalaisista naisista tarvitsisi keisarinleikkausta synnyttäessään, mutta sairaalaolosuhteita ja hoitohenkilökuntaa ei ole riittävästi, tai sitten viimeistään kulttuuriset tekijät estävät hoitoon pääsyn. Monissa kulttuureissa on tapana ajatella, että naisen kuuluu selvitä synnytyksestä yksin, synnyttäminen on häpeällistä, joten se kuuluu tehdä yksin, toisten huomaamatta. Mielestäni on pelottavaa, että myös luonnon kanssa tiiviissä yhteydessä elävät kansat ovat vieraantuneet luonnosta ja ”luonnollisesta” niin pahasti, että synnyttämistä pidetään häpeällisenä ja luonnottomana. Mikähän meidän kulttuurin tilanne mahtaa olla…Kovin kaukana eivät ainakaan ole Suomessakaan ne ajat, kun kätilöinä toimivat katkeroituneet, lapsettomiksi jääneet naiset, jotka pitivät huolen siitä, että synnytyksestä jää synnyttäjälle mahdollisimman traumaattiset muistot. Olen kuullut tarinoita, että tapana on esimerkiksi ollut, että ns. kätilö on rangaissut siitä, jos synnyttäjä on päästänyt pienintäkään ääntä synnytyksen aikana. Tänä päivänä esimerkiksi Nepalissa on tapana, että naiset synnyttävät täydellisessä hiljaisuudessa, koska uskotaan, että lapsella on epäonninen elämä, jos äiti huutaa synnytyksen aikana.

Naiset ja lapset joutuvat kärsimään eniten maailman kohtuuttomista epäoikeudenmukaisuuksista. Ja kaikki tämä vaikuttaa valtavasti siihen, millainen tämän maailman tulevaisuus tulee olemaan. Ihmiskunnalla ei ole varaa siihen, että naisissa olevaa potentiaalia ei oteta kaikkien yhteiskuntien käyttöön. Kehitysmaat eivät koskaan tule nousemaan nykyisenkaltaisesta köyhyydestä, jos ei tytöillä ja naisilla ole samanlaisia vapauksia ja oikeuksia, kuin pojilla ja miehillä. Koulutus on tärkein avain kehitykseen. Jokaisella lapsella tulee olla oikeus päästä kouluun. Naisten pitää saada osallistua yhteiskunnan kehitykseen ja työelämään samalla tavalla, kuin miestenkin. Olen erityisen huolissani siitä, mitä tälle maailmalle aiheuttaa se, että suurin osa maailman lapsista kasvaa sellaisen äidin kanssa, jolla ei ole pienintäkään oikeutta päättää omasta ruumiistaan ja elämästään. Pojat oppivat pienestä pitäen halveksimaan äitiään ja naisia, tytöt oppivat, että heillä ei ole arvoa eikä oikeuksia. Ihmiskunta ei kehity, jos ei kaikilla ihmisillä ole mahdollisuutta toteuttaa itseään ja omia lahjojaan, eikä mahdollisuus tähän saa olla sidoksissa sukupuoleen, sosiaaliseen asemaan, kansallisuuteen yms. attribuuttiin.

Järkyttävintä minusta tässä kaikessa on se, että kun olen tästä aiheesta naisten kanssa keskustellut, usein selitykseksi on valikoitunut se, että kehitysmaalaiset naiset antavat alistaa itsensä. Ihan niin kuin asia olisi heidän itsensä aiheuttama. En hyväksy länsimaisten naisten ylemmyyttä, enkä voi ymmärtää sitä, että jos on kiinnostunut länsimaisten naisten oikeuksista, ei olekaan kiinnostunut kehitysmaalaisten naisten oikeuksista. On ymmärrettävä alistuksen logiikkaa ylipäätään, ja oltava kiinnostunut kaikkien oikeuksista! Länsimaalaiset naiset eivät ole millään omalla erinomaisuudellaan ansainneet nykyistä asemaansa, vaan kyse on yhteiskunnan kehityksestä, joka on mahdollistanut naisten aseman paranemisen, ja samanlainen kehitys on mahdollistettava muuallekin. Enkä kiistä sitä, etteikö suomalaisessakin tasa-arvossa olisi vielä monenlaisia ongelmia, mutta haluan korostaa, että meidän pitää olla tasan yhtä kiinnostuneita kaikkien maailman naisten aseman parantamisesta, kuin oman asemamme. Eikä se ole meiltä pois, että kehitysmaalaisten naisten asemaa parannetaan, vaan pikemminkin se on koko maailman yhteinen etu. Maailma on kokonaisuus, jossa toisten hyvinvointi/pahoinvointi ulottaa vaikutuksensa äkkiä myös aivan toiselle puolelle maapalloa. Peräänkuulutankin siis kansainvälistä, naisten keskinäistä solidaarisuutta. Se mahdollistaa naisten, ja sitä kautta myös lasten, aseman paranemisen kautta maailman!

Ei kommentteja: